Suolan historiaa ja perinteitä

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA

Muutoksia ruokavaliossa

Kivikauden ihminen söi lihaa, hedelmiä ja juuria. Kun ihminen aloitti maanviljelyn, alkoi myös ruokavalio muuttua. Kasvin maanpäällisistä osista tuli vallitseva ruoka-aine. Niissä on liian vähän suolaa, joten ruokaan lisättävän suolan tarve kasvoi.

Muinaiset kulttuurit syntyivät usein sellaisille seuduille, mistä suolaa löytyi. Itävallassa Hallstattin kaupungissa, aivan Salzburgin vieressä, on ollut suuria suolakaivoksia jo esihistoriallisella ajalla. Jotkut siellä olevat kaivokset ovat 300 metriä syviä. Tällä alueella on tehty myös paljon historiallisia löytöjä. Jälkiä suolantuotannosta on löydetty myös Rooman ajalta.

Karavaanireitit

Roomalaisilla sotilaille heidän saamansa suola-annos oli yhtä tärkeä kuin heidän saamansa palkka. Latinassa sana palkka “salarium” sisältää siis myös sanan suola “sal”. Erilaiset suolareitit, joita kauppiaat siihen aikaan ylläpitivät, ovat yhä löydettävissä Afrikassa.

Kiinalaiset olivat ensimmäisiä

Euroopassa syvällä maan alla sijaitsevat suolaesiintymät pysyivät kauan koskemattomina. Kiinassa kuitenkin maanalaisen suolaveden kairaaminen alkoi lähellä TzeLiu Tsing aluetta lounaisessa Szechwan provinsissa jo niinkin aikaisin kuin 70 eKr. Tätä toimintaa kasvatettiin ja kehitettiin edelleen läpi vuosisatojen. Noin 350 jKr. esimerkiksi porauskuilut olivat jo 250 metriä syviä ja 1132 jKr. noin 900 metrin syvyisiä kuiluja löytyi jo säännöllisesti.

Vaihtokauppaa suolalla

Afrikan joissakin osissa suolaa käytetään yhä vaihtokaupan välineenä. Etiopiassa suolavaluutta otettiin käyttöön 1400-luvulla; tosin sitä käytettiin valuuttana todennäköisesti jo paljon ennen sitä.

Turpeesta erottaminen

Vielä 1500-luvulle asti suolaa eroteltiin myös turpeesta. Tätä menetelmää käyttivät luultavasti varhaiset saksalaiset ja gallialaiset. Suolapitoiset turvelohkot kuivatiin ensin auringossa ja sen jälkeen poltetiin. Tuhka sekoitetiin sitten kuumiin hiiliin, lopulta tuhkasta jää jäljelle suola.

Länsi-Eurooppalaisen suolan alkuperä

Noin 240 miljoonaa vuotta sitten suurin osa nykyisestä Länsi-Euroopasta oli valtava sisämerialue. Kun ilmasto lämpeni ja muuttui kuivemmaksi, suurin osa merestä haihtui. Jäljelle jäänyt vesi oli erittäin suolapitoista ja vedessä olevat suolakiteet painuivat pohjaan. Syntyi suolakerros, jonka paksuus saattoi olla paikoitellen jopa useita satoja metrejä. Kymmeniä miljoonia vuosia myöhemmin sama tapahtumasarja toistui. Silloin syntynyttä suolakerrosta - Rötsalz - hyödynnetään tänä päivänä.

Maanalaiset suolaesiintymät

Maanalaiset suolaesiintymät löydettiin Hollannissa vasta 1800-luvun loppupuolella - sattumalta. Löydöksien tarina on mielenkiintoinen ja se osoittaa, kuinka joskus pienestä joesta voi kasvaa suuri virta.

Paroni van Heeckeren van Wassenaer omisti valtavan maa-alueen. Hän oli hyvin innokas hankkimaan paikallisille asukkaille vettä. Niinpä hän kaivoi syvän kuilun tiluksilleen. Paronin pettymykseksi kuilusta saatu vesi oli liian suolaista juotavaksi! Muut kuitenkin ymmärsivät suolalöydöksen arvon ja pian aloitettiin suolan uuttaminen tästä "nummien alla olevasta suolasta".

1918 Royal Dutch Industry (KNZ) rakensi ensimmäisen tehtaansa Boekeloon. Tuolloin suolaa saatiin yhä avoimista suola-altaista haihduttamalla. 1926 siirryttiin mekaanisempaan, energiaa vaativaan menetelmään: vakuumimenetelmään. 1930-luvun alussa Boekelon tehdas siirrettiin Hengeloon, sillä kaupungin sijainti on merkittävän kuljetuspaikan, Twente Canalin läheisyydessä.

Akzo Nobel Salt

Hollannissa suolan tuotanto oli Royal Dutch Salt Indusrty:n käsissä. Se muodosti nykyisen Akzo Nobel Saltin perustan. Tuotanto oli aluksi keskittynyt Itä-Hollantiin. Vuonna 1951 maanalaiset suolaesiintymät löydettiin pohjoisesta. Tämä johti uuden suolatuotantolaitoksen perustamiseen vuonna 1959. Akzo Nobel Saltilla on tuotantoa myös Hollannin ulkopuolella, Tanskassa, Saksassa ja Australiassa.